Ira sienessä

Mä tein sen. Mä tekstasin sille psykolle ja sanoin et haluun ajan. Nyt mä sit oottelen jos se vastais siihe.

Alex oli ihana tänää. Se puhu mulle, se sääti mun kaa, me pantiin ja se ei vaikuttanu yhtää vastahakoselt. Se saatto mut junalle ja lohdutti mua ku mä aloin itkee matkal. Se ootti kunnes juna lähtee.

Lauantaina on bileet. Tykolla. Siit on pitkä aika ku oon juonu viimeks. Pitää viel säätää ja Anssi ja sen kaverit ei välttämättä tuu mut siit tulee silti jotai mahtavaa.

Lilli on outo. Mut siitä voi selittää joskus toiste.

Taas vähän tyhjä olo. En tiiä syytä. Voi liittyä jotenki myös siihen et kello on neljä ja mua ei väsytä vielkää. Mun ympärillä on hiljasta. Yksin. Yksin yksin yksin..

Ehk tän blogin päivittelyssä näin usein ei oo hirveesti mieltä ku ottaa huomioon et ei tätä lue kukaan. Ehkä täs on jotai ideaa koska ainaki saan jotai tekemistä. Saa valittaa nii paljo ku huvittaa. Saa märehtii.

Mietin taas Alexii. Epämääräsesti vaa. Jotai mitä se sano tai teki tänää. Ja jotai mitä sil oli tapana sanoo tai tehä joskus ennen. Ehkä se on niinku itkeminen, mä en voi sille mitää. Ehkä mä voin.

Ehkä meen suihkuun ja sit unille. Ehkä mä itken tänään enkä tiedä miks mä teen niin.

Aina ku on nälkä, ei kotona oo ruokaa. Mun kädet tärisee mut en osaa päättää johtuuks se kylmäst, näläst, väsymyksest vai liian monest kupillisest kahvii. Astuin klapiin. Sattu, mut se siitä. Kylmyys turruttaa.

Nyt on vähä parempi olo ku äsken. Selailin kaikkee jännää mitä suuri ja mahtava internet pitää sisällään, siis pääosin ihmisten blogei. Löytöjä mm.

• Angstiblogi. Pakkomielteenomaisen rakkauden kalvama tyttö kertoo siitä miten ei vaan pysty syömään. Oi yhteenkuuluvuus, teksti aika dramaattista mut muute vois olla hyvin semmosta mitä oisin ite voinu/ voisin kirjottaa.
• “Huorablogi”, siis opiskelijatyttö myy itteensä ja kertoo siitä. Kiintosaa. Monet jutut tekee mut saatanan iloseks siitä mite hyvä mies Alex on.

Kaikki mikä saa ajatukset pois siit pahast olost on vaa hyvä juttu. Twitter on jännä juttu. Valittelin jotai ja Alex kysy miks oon masentunu. Vastasin, selittelin paljon kaikkee. Se ei sanonu mitää. En tiiä haittaaks se mua. Lähinnä ihmetyttää, tai jotai. Ny se sano jotai, syö ja mee nukkumaan. Hyvä neuvo.

Syön papui ja tajusin mikä puuttuu. Musa. Tekee mieli kuunnella kaikkee angstimusaa vaik mä oon iha ok nyt, taas. Mä alotan kevyellä. Kattoo mihi se johtaa. En itke tänää.

Biisi. Coldplay: 42

Hämmentävän vaikeeta olla käyttämättä ihmisist niiden oikeit nimii..

Yksin kotona jee. Tapasin ihmisii. Puhuin Santun kaa ekaa kertaa johonki 3 kuukautee. Puhuttii kaikest. Siitä mite ei tiiä mitä haluis opiskella. Siitä mite mikää ei tunnu oikee miltää. Se kerto et se ei osaa nukkuu enää. Mä kerroin siitä et uutenavuotena oli kivaa siihe asti kunnes Alex alko puhuu taas siitä yhestä. Ja mä itkin. Me puhuttiin masennuksest. Työnsaannin vaikeudest. Itsemurhast. Santtu on yrittäny tappaa ittensä, kerran. Se yllätty mut, vähän ehkä. Mut ei järkyttäny.

Mikää ei oikeestaa tunnu miltää. Mulla ei oo pitkään aikaa ollu oikeesti kivaa. Ei ees kännissä. Mut mä itken taas paljon. Välillä vaa itkemisen takii, et tuntis jotai.

Välil haluis olla kuollu. Ei kuolla, se on iha eri juttu. Olla kuollu. Mä toivon et mä oisin kuollu kesällä, sillon ku mä olin onnellinen ja oli joku joka välitti. Joku joka rakasti mua. Ku asioilla oli jotai väliä. Oisin kuollu sillon ku en todellakaa ois halunnu kuolla, ku mun kuolemalla olis ollu merkitys, jotai välii. Joku joka rakasti mua ja jota mä rakastin hyvin paljon. Kesäkuussa, ehkä toukokuussa jo. Sillon ku mä olin onnellisempi ku koskaan. Nyt sillä ei oo enää välii. Ei mulla oo syytä kuolla. Kenen takia mä kuolisin? Ketä kiinnostaa? Ei maksa vaivaa.. Ehkä mä en uskalla.

Alex. Mä en tunne sitäkää kohtaa enää mitää, must tuntuu. Tai ei ny noin. Mikää ei tunnu miltää. Mä suutelen sua enkä mä tunne mitään enää, mun limaset huulet kohtaa sun ja se siitä. Eikä se oo sustakaa enää hauskaa. Joskus mä mietin pitäskö meiän erota. Tai mun hakee apua. Mut jos mä menetän Alexin nii mitä mulla on, mä rakastan sitä, en mä haluu menettää sitä, mutku..

Nyt mä en itke. Se on aika saavutus.

Anssi eros sen naisest. Se tarkottaa sitä et se ja Alex menee kahestaa laivalle. Ens viikonloppuna, kai. Niiden piti ottaa naiset mukaan. Tilanne muuttu. Ja must tuntuu et ei Alex ois ees halunnu mua sinne. Ehkä se on mun päässä mut aika monet asiat jotka on ollu vaa mun päässä on osottautunu tosiks.

Masentuneelle ei saa heittää paskaa läppää. Ne ottaa sen aina tosissaa. Mistä mä tonki vedin? Koska mä ite itken aina kaikille Alexin heitoille, kaikkee miehekästä tai paskaa, aiheina se miten vähän se kaipaa mua tai tarvii mua tai pitää musta. Sit se ihmettelee miks mä suutun sille tai taas itken. Mut oonko mä masentunu? Kaikki sanoo aina et oon. Mäki oon ehtiny tottuu ajatukseen. Mä rakastan ja vaalin sitä. Mä oon masentunu. Se selittää nii paljon. Sillä voi kuittaa nii paljon. Äiti hei, kato, mä oon masentunu. Hahaa, kato nyt. Mitäs ny sanot? Hahaa.

Ehkä parast tässä, siis siinä et viime aikoina oon ollu tällänen, zombi joka kulkee ympäriinsä vaik on kuollu, on se että mä syön. Iha hyvällä halulla. Wanhat lähestyy. Mä oon liian läski mun pukuun. Mut sille on sit aikansa, kyl, syömättömyys palaa vielä. Mä tiiän sen. Mut nyt mä syön eikä se tunnu miltää.

Viusti paskaa. Helpottiko?

Biisi? Ei biisejä. Pitkäst aikaa pystyin taas kuuntelee musaa. Ilman et se kyllästytti. Yhes vaihees en jaksanu kuunnella musaa. Varsinkaa semmost mitä kuuntelin joskus kevääl. Kesäl. Oon sulkenu nii tehokkaasti pois sen ajan ku kaikki meni hyvin et en oo varma pystysimmä enää muistaa sitä. Tai tuntee mitää siihe liittyen.

Haluun.. En mitää. Emmä haluu yhtää mitää. Enkä mä pääse sinne psykolle viel loman jälkee. Mä haluisin, mä todellaki haluisin et Alex tulis ja pyytäis et mee sinne ja mä menisin sen takii sinne koska se pyys ja koska mä rakastan sitä. Mut miksei se toimi nii. Ei se sano mitää. Eikä osota enää et se ois yhtää huolissaa. Ehkä se ei välitä musta? Ehkä must on tullu liian sairas. Liian roikkuva. Liian outo. Jotai.

Kökköjä testejä. Tänään, en oo ihan varma missä välissä mut tänään iski paniikki. Mä oon yksinkertasesti liian paskas kunnos tanssimaan. En mä kestä mitään 1,5 tuntia tanssimista putkeen, en tällä kunnolla. Polkkaa, valssia, kaikkee. Mä vierailin tänää Lillin ja näiden tanssitunnil, kestin urhoollisesti koko kaks tuntia mitä se kesti. Me harjoteltiin omaa tanssia. Se on vaan yksinkertasesti kuiva. Ja hirvee, toki. Otetaan 3 tanssijaa jotka keksii et ei vittu TÄÄ näyttää nii HYVÄLTÄ! Mut ei ne funtsi sitte sitä et miltä näyttää jos tanssitaidottomat joilla on vaikeuksii jo perustanssien kaa (joissa sentää tietty pökkelyys on kannustettavaa ja tavoiteltavaa, toisin ku tansseissa joissa pitäs osata olla sulava) huojuu epätahtisesti. Se mikä näytti seksikkäältä ku 165/50 tanssiharrastaja teki sen ei enää näytäkää nii hienolta jos pistetään kömpelö 190/80 jätkä tekemään samaa. Tai minä. Toiseks, ne ei oo ollenkaa miettiny miltä näyttää jos porukka vetää running mania pitkissä mekoissa ja korkkareissa. EI MILTÄÄN. Kolmanneks, me ollaan hei taidelukio. Meiän tanssi on yhtä persoonaton ku kaikkien muidenki koulujen tanssit on ollu ja tulee olemaan. Meillä on pari kivaa biisiä jotka on miksattu yhteen (ne ei sovi yhteen) ja meil on tanssiliikkeitä jotka on revitty suoraan musavideoista. Ei mitään uutta, ei mitään omaa.

½ nälkä. Ei nälkä. Tekee mieli kakkua. Tein testei joiden mukaan A) mun painoindeksi on 21 B) oon tänään kuluttanu vähän päälle 3000 kalorii C) ja syöny 1500 edestä. Kalorit on vaikeita. Ne ei perustu oikee mihkään ja ne ei oikeestaan sano mulle mitään. Se mikä sanoo on todellisuus. Mä tunnen kuinka mun maha vyöryy esiin ja roikkuu ja irvistää mulle, en tiiä mite mahat irvistää mut tunnen sen. Mun reidet levii ja kasvaa toisiinsa kii, mun kädet roikkuu ja pohkeet on niinku märät säkit jotka neki roikkuu. Mun olemattomat rinnat sojottaa alaviistoon. Mä roikun. Ahdistaa. Nii vitun vaikeeta. En ees osaa päättää mitä haluun. Haluanko mä et mun kylki- ja muutki luut sojottaa ja ku mä käännyn sivuttain mun vatsa on littee ja olematon ja hyvä, et mä oon siro ja pieni ja en tällänen säkki ku nyt oon, et mun hiukset ohenee ja kädet muuttuu olemattomiks tikuiks jotka kuka vaa saa napsasta poikki, sairastua puutostauteihin? Haluunko mä alkaa treenaa, syödä terveellisesti, syödä kummallisesti? Menettää rinnat ja menkat ja kaiken ajan mut mulla on sentää mun kauniit lihakset ja en enää koskaan ole heikko enkä läski enkä väsy ja läähätä. Vai jäädäkö näin, olla tekemättä mitään? Ei se käy. Sitä en halua, se ei riitä mulle.

Nyt meen suihkuun. Suihkun jälkeen otan ehkä palan kakkua tai jotain muuta tosi rasvasta ja tappavaa ja oksettavaa jota mun ei pitäs syödä. Mut nythä on joulu! En mee lenkille ulos juoksemaan enkä varmaa nukkumaankaa. En kato hienoja ruokaohjeita ja tee kivoja lahjoja kaikille. Luultavasti siirrän ison perseeni toiselle koneelle ja pelaan Minecraftii tai juttelen Lillin kaa koko illan. Lilli osaa tanssia. Lilli on kone. Mut emmä silti haluis näyttää Lillilt, se yrittää vähä liikaa ja se on vähä.. No en oikeestaa osaa sanoo. Ei vaa nappaa. Joululomalla mä kuntoilen, on pakko. Vaan millon? En edelleenkää haluis sanoo Alexille mitää, se ei tykkää siitä ku stressaan jotai tämmöst. Syömättömyys ei riitä, pitäs oppia olemaan. Saatana tää on vaikeeta. Sinne Latviaanki pitäs mennä. Vuosi tai kaks sitte ku olin vielä pyöreempi ku nykyään vannoin Latviassa rannalla et kun mä tänne palaan mä olen kaunis. Enkä mä voi tätä valaa rikkoo. Kysymys kuuluu: vaan miten?

Ei biisiä. Päähän sattuu. Oon nukkunu viime yönä 3,5 tuntii.

Vittuperkele.

14.45 Hypäri loppuu, syön karkkia ja säädän Sulevin ja Mikaelin kaa. Mikael pelaa. Alex hiippailee kakkosaulaan ja me plus Sulevi lähetään lipumaan saliin päin. On aivan saatanan vitun kylmä. Miksu onnekas on homo eikä tanssi.

15.05 Maikka suviatsee saapua paikalle. Ahtaudun yhdessä 20 muun tytön kanssa sukkahienhajuiseen pukkariin. Lisää odottelua salissa. Tanssitaan. Harjoitellaan “discosambaa” eli vaihtoaskelia eri suuntiin. Alex hyppii riemusta koska osaa, mäki harvinaista kyllä osaan jotain, jippii..

15.20 Uusi tanssi, ihmepolkka. Polkka on perseestä. Polkka on vaikeeta. Kukaan ei tunnu oppivan mitään. Kaikki törmäilee toisiinsa ja piiriin kasvaa valtavia klimppejä. Pari vaihtuu kolmen minuutin välein.

15.50 Puoli kurssia kuolee hengästymiseen. Eipähän oo kylmä enää. Juomatauko. Alex selittää mulle miten kivaa mun kaa on tanssia. Ei siis siks et oisin nii hyvä vaa koska kaikki muut on niin huonoi. Mä vihaan tanssia. En mä oo mikää tanssija. Nelosvuoron (?) opetus, pahenee vaan. Alkaa vituttaa.

16.10 Tanssin vaihto ihmepolkasta ihmevalssiin. Pää ei suostu hyväksymään ettei valssi olekaan polkkaa. Pari, mua lyhyempi jätkä jota en tunne ei myöskään osaa. Me hypitään omaan tahtiin ja törmäillään. Yllättävän kivaa kunnes tulee parinvaihto. Mä epäilen et vanha kunnon Heljä pyrkii alitajuisesti erottamaan mut kaikista pareista jotka mä tunnen, jotka on hyvii tai jotka on kivoi. Uus pari on seki ihan ok mut paljon pidempi. Vähä niinku tanssis Alexin kaa mut nään jotai muutaki ku valtavan, valkosen t-paidan peittämän rinnan.

16.25 Uusi tanssi. Muodostetaan 2 solaa ja koitetaan tajuta jotain. Mä oon hidas ja sössin koko ryhmän tanssin koska tajuun nii jäljessä mitä pitää tehä. Pikkuhiljaa tulee semmonen tunne et on saattanu oppiiki jotai. Tiitu ilmestyy oviaukkoon kyyläilemään.

16.40 Uusi tanssi, tango. Sama pari edelleen. Alex ilmeilee toiselta puolelta salia koska olisi halunnu tanssii mun kaa mutta joutuki tyytymään johonki josta en ny iha tajunnu et mikäs siinä sit oli vikana, et oliks se liia ruma vai huono. Tango sujuu paljon paremmin ja on itse asiassa ihan kivaa. Muhun on aina enemmänki vedonnu kaikki latinalaistyyppiset tanssit enemmän ku tää hovitanssipaska mitä meiän pitäs tanssia. Mut nekää ei enää hirveesti innosta koska Lilli the tanssinharrastaja veti sen sambaa jossai käytäväl ja siit jäi semmone vitutus päälle. Tiitu tulee mukaan tanssimaan koska meil ei ollu tarpeeks väkee.

17.00 Tässä vaiheessa kannattas lopettaa. Sattuu jalkapohjiin, mahaan ja selkään. Uus tanssi. Alex on iha onnessaan, Salty dog rag on ilmeisesti sen lempitanssi. Mä en tykkää. Parinvaihto. Alan vihaa tota tanssia, tanssimista yleensä ja mun paria. Jos ihmevalssi oli hämärä nii tää on hämärin tanssi mitä oon koskaan tanssinu. Muistan ku Alex koitti syksyllä opettaa mua jossai Pyhännän bussipysäkillä ku meiän bussi lähti meiän nenän edestä joskus puol 11 maissa. Se oli kivaa sillon vaik meitä vitutti eikä saatu ees kaljaa ostettua. Tää ei ole kivaa, eikä muistuta millään tavalla sitä mitä me sillon tanssittiin. Tää on yksinkertasesti perseestä.

17.30 Nimenhuuto ja kotiin. Vitutusmittari täynnä. Alex hyppii riemusta ja haluis tanssii mun kaa käytävällä. Me, Sulevi, Juhana ja Tiitu lähetään kävelee Hakaniemee päin. Alex ihmettelee miks en puhu mitää. Muute menee metroon. Me katotaan et millon mul menee bussi ja sit kävellää Alexille. Mä makaan 20 minuuttia sen sängyllä. Väsyttää, jalkapohjiin sattuu, päähän sattuu, selkään sattuu, vituttaa. Vituttaa koska mun paska kunto ei vaa riitä mihkää polkkaan tai varsinkaa kaikkiin noihin tansseihi peräkkäin. Ja koska mä oon liian läski näyttääkseni hyvältä mun mekossa joka on koon liian pieni. Ja koska mul ei oo aikaa liikkua, enkä ees tiiä mitä tekisin. Uimaan? Kenen rahoilla? En ehi ees tehä aamusin mitää. Lenkille? Miksi? En haluu. En ehi. Oon aina Alexilla. Enkä haluu sanoo sille, siis et harrastan liikuntaa tai jotai niide vitu tanssien takii. Tai alkaa lenkkeillä sen kaa, se innostuis vaa liikaa. En mä pysty urheilee ryhmäs tai ees kaverin kaa, ja kaikki ohjattu liikunta on vaa perseestä. Ja en osaa ees syödä oikein. Koitan nukkuu. Se tulee kyselee multa et mikä mul on. Kerroin et väsyttää, sattuu ja vituttaa. Se sanoo et älä stressaa ja makaa hetken mun kaa siinä. Sit se sanoo et mun bussi menee kohta ja et se haluis olla yksin. Jaahas. Lähen bussille. Se ei tuu saattaa mua. Se ei koskaa tuu saattaa mua. En tiiä onks se kylmä sää vai joku muu syy.

18.03 Bussi tulee. Istun ja yritän nukkua. Onnistun puoliks. Muistan ajatelleeni miten vaikeeta syöminen on ja miten helppoo ois olla syömättä. Niin yksinkertasta. Siihen kuolee. Kuolema on yksinkertasta. Loppumatka on Korsoon asti usvan peitossa, havahduin siihen ku bussi pysähty muutamaks minuutiks. Oli kylmä. Nukahin hetkeks. Havahduin just ennen mun pysäkkiä.

21.30 Istun koneella. Söin sipsejä kunnes havahduin siihen et mun ei pitäis. Alunperin mun suunnitelma oli olla koko kolmas jakso syömättä. En pysty siihe. Tai siis, paastoominen. Se onnistuu. Mut syön jos ei oo muutakaa tekemistä ja kotona ei oikeestaan oo. Ja jos en syö nii Alex alkaa valittaa mulle siitä . Pelkään et se jättää mut jos en syö. Joten tää on sit mun syömättömyyttä, vihaan itteeni ja syön lisää sipsejä, istun koneella. Sit lopetan syömisen mut en dataamista tai vihaamista. Nyt on jano eikä vituta enää. Vois mennä ajoissa nukkumaan..

Päivän biisi. Plutonium 74: Perusasioita

Väsyttää, vituttaa. Tietokoneet luotiin niin et jumala tai lentävä spagettihirviö työns jalan jonkun nörtin perseeseen mistä vittuuntuneena se päätti kostaa ihmiskunnalle ja mulle. Saatanan blogi ei toimi, tää ei suostu julkasee tai ees tallentaa tätä. Ehk se vihjaa et laittasin koneen pois ja tekisin sitä mitä en saa tehä enää neljän tunnin pääst.

Mä luen Demii. Pikkutytöt (vai jo isommat?) vertailee painojaan, kaikki melkeen on tyytyväisii tai ainaki melkeen tyytyväisii itteensä. Hieno asiaha se on et meil on näin paljon terveitä 14-vuotiait tyttöi täs maas. Tai ainaki Demissä. Mut silti, haistakaa vittu. Kaivoin painoindeksitaulukon esiin ja kyylin et kuinkaha moni noistaki on alipainone. Joku oli 174/52. Kateus pisti. Ei sais. Sit aloinki taistelee tän kaa ja unohin vänist mun painosta, iha hyvää vaihteluu seki.

Torstai on torstaina. Ei mikä vaa torstai. Suunnittelin jo viikko sitte et meen sillon sinne terveyskeskukseen (ihanainen Korson terveysasema) jossa otan vuoronumeron ja pääsen kusemaan purkkiin. Se on raskaustesti se. Siinä noin tunti sitte tajusin et mul alkaa menkat ennen sitä. Jos alkaa.. Mä tiesin aina et mä oon viimesin henkilö jolla pitäs olla minkäänlaista säännöllistä lääkitystä.

Ei väsytä. Katottii kaikki LOTRit eilen Miksun kaa. Päästii nukkumaan siinä seiskan mais. Hyvin menee.

Biisi.. Päässä soi They’re Taking the Hobbits to Isengard -asia, jos sitä biisiks haluu nimittää. Kuunneltii sitä tänää aamukuudelt ku saatii ne leffat katottuu ja hajottiin kaikelle. Ilmanen känni.

Perkele. Heräsin tasan kello 9, koulussa pitäs olla 9.45. Ei toimi.

Mitäs tässä.. Vedän suklaata, se on huono aamupala. En löydä rahaa omenaan. Pitäs lähtee NYT. Ruokaa. Jee.

Menen. Biisi? Muse: Starlight. Koska aivan.

Kello tulee kaks ja pitäs mennä nukkuu. Ei jaksa. Mä nappaan satunnaisten ihmisten blogei ja selailen niitä, kiinnostavimpii jään jopa lukee. Kuuntelen musaa..

Ja huomenna kouluun. Ei jaksais sitä. En oo pitkään aikaan jaksanu sitä kunnol. Kirjotuksiin valmistautuminen ei motivoi, koska en saa niitä vitun kurssei täyteen. Ei se mitää. Ehkä mä en sit kirjotakaa b3-venäjää. Vitun sama.

Väsyttää. En haluu nukkuu. Kuuntelen Musee, oon altistunu Alexin kautta tälle koko päivän. Koskematta jääny toinen annos ruokaa killuu mun nenän eessä kylmenneenä ja houkuttelevana. Houkuttelevana? Mun yks idea tälle illalle oli et jos söis iha vitusti ja sit tekis jotai punnerruksii aamuun asti ja jäis kipeenä kotiin. Ei oo ees tanssia huomenna. Ei missais mitää. En tehny sit nii, enkä aatellukaa. Kahvi maistuis.

Huominen.. Huominen alkaa sillon ku herää. Päivä loppuu kun menee nukkumaan. Jos ei mee nukkumaan niin huominen ei saavu koskaan..

Ehkä mä en ookaa nii paha nyt ku luulen olevani. Ei tee mieli itkee, paitsi vähän. Ei tee mieli oksentaa niinku joskus. Ei tehä mitää tyhmää, valitettavasti. Ei soittaa Alexille. Ei tehä niitä punnerruksia. Ei syödä eikä nukkua. Ei juoda. Perutaan se itkeminen. On vaan niin turha olo. Nukkuuko se? Kuunteleeks se tätä samaa biisii? Mut emmä tekstaa sille. Se on koe. Tai miten vaa. Jos en tekstaa sille pariin päivään mitään, en kysy missä se on tai toivota hyvää yötä, kysele mitä miettii tai tekee. Sataako siellä? Rakastatko mua vielä?

Mitä vitun pelejä. Miksei kaikki voi vaan olla hyvin. Miks mä leikin tälleen? Mikä muhun on menny? (3 plattaa naishormoneja?) Ja mikä vitun tarve kitistä täällä itselleen? Koska kenelle muulle voi kertoa koko kuvan? En mä voi mennä sanoo Alexille tälläsiä, se jättäis mut. Tai ei. Ei todellakaan. Ei se oo sellane.

Miksei Anssi pidä blogii enää? Miks jotai. Miks mitää? Ehkä mä painun nukkumaan ja funtsin aamulla miten ehin suihkuun ja ehkä syödäki jotai. Ja mistä mä saan liikuntaa? Millon?!

Biisi. Muse: Undisclosed Desires

Haistakaa jo vittu!

Yksin himas! ^^ Tulin kotii joku tunti sitte ja heti koneelle. Bussis suunnittelin kaikkee kivaa mitä vois koittaa maalaa mutku en jaksanu kaivaa esiin mun kamoi ja se vähä niinku jäi siihe. Meses ei oo ketää paitsi Mikael ja Santtu noin puoliks, sekä Ines mut en jaksa puhuu sille nyt. Mitä jos se alkas kyselee jotai mite mul menee tms? Miksul on iha vitusti hypäreit täs jaksos -_-” kuolkaa paskat. Ja Santul menee mite menee..

Viikonloppu lopus, olin Alexil, piti olla mökil. Oli aikas tylsää, tai no mite sen ottaa. Mä olin kipeen joten makasin suurimman osan aikaa Alexin sängys ja koitin nukkuu. Alex pelas LoL:ii Onnin ja Juhanan kaa, opiskeli Javaa ja teki yhen kohtuu turhan ohjelman (Hello World) ja pari muuta sekä sääti jotai muutaki mut ei pitäny mulle seuraa. Mä täyttelin ristikoita ja nukuin, sitku Alex ois halunnu nukkuu mä keksin jonkun valheellisen nostalgian johdattelemana et me voitas mennä ulos kävelee niinku me tehtii koko kesä ja se oli ihanaa <3 MUT SILLON OLIKI VITTU KESÄ. No mite vaa, en ehtiny miettii et onks se sit nii kivaa hilluu jossai litimäräl Linnunlaulun sillal pimeessä ja kuunnella parin satunnaisen junan kolinaa äreen Alexin kaa koska keskityin herättää sitä. Se oli iha unessa ja mä kiskoin siltä peiton ja pyytelin nätisti ja kaikennäköst. Sit jossai välis aloin penkoo vaatteitani sen lattialta päälleni ja olin sillee mä tästä lähenki kotii nii voit nukkuu rauhassa. Se oli tyhmää. Se miten Alex vastas oli eka fiksuu. Ja sit tyhmää. Se sano eka et Ira älä viitti ja sit se liitty leikkiin ja oli sillee mee sit kotii, ei kukaa pakota sua olee täällä. Ei me sen kummemmi riidelty tai mitää mut ei se kivaa ollu siltikää. Mentii sinne sillalle, oli kylmä, istuttii kaltsilla muutama minuutti ja mentiin takas. Ei väsyttäny enää joten päätettii valvoo koko yö. Mä nukahin ennen ku ehin käydä kattoos et onks kahvi valmista.. Aamulla mä heräsin kai joskus yhentoista mais ja jouduin jonkun selittämättömän pahan olon valtaan ku mietin et onks Alexin “häälahja”, siis yks piirros minkä se teki mulle joskus toukokuussa viel talles ja sit aloin miettii kaikkee muuta, kaikennäkösii muita hyvii muistoi ja sitä miten kaikki tuntuu nykyään nii vaikeelta ja Alexkaa ei oikee näytä olevan kiinnostunu musta vaik viel vähä aikaa sitte kaikki oli niin hienoo ja kaikki oli nii hyvin.. Mä aloin itkee, ja mä itkin pitkään. Tosi hiljaa ettei Alex heräis mut samal toivoen et se heräis ja huomais ja jotain.. Se nukku. Sillä meni semmoset 30+ min huomata eikä se sanonu mitää, halas vaa mua. Sit me molemmat nukahettii ja kaikki hyvin. Eilinen päivä meni suursiivouksen kaa, paitsi mä en tehny mittää koska olin kipee ja makasin kunnes piti nousta ku Alexin äiti tuli nostaa sen sängyn seinälle ja imuroi sen alta. Oli muute aika mitäänsanomaton päivä. Alexin kone kaatu kaks kertaa putkeen (asens Windowsin Macille ei oikeestaan hauskaa. Se on nii ruma verrattuna siihe mitä on tottunu täs viimeset puol vuotta kattelee.. Kyl se siitä, viimestää ku se ostaa sen uuden rakkaan tietokoneen) ja se päätti et vitut koneista, vitut LoLista, me mennää kauppaa ja katotaa leffa. Ja nii me tehtii, sit nukkumaa. Mä itkin taas, tällä kertaa en todellakaan tiedä miks. Alex on lämmin öisin. Ikävä sitä nyt. Kai. Noh, aamulla taas heräsin joskus puol 12. Panetti. Alexii kans. Säädettii jotai hetki mut ei siitä tullu yhtää mitää, siit on tullu viime aikoina jotenki.. huono. :/ Yksinkertasesti. Se pääosin satuttaa mua tai sit sen räpeltämiset tuntuu lähinnä epämukavilta. Kai se on vaa tämmöne vaihe. Voi liittyy kans siihe et mua ei oo viime aikoina oikee huvittanu, ei vaa tee mieli tehä mitää. Alexil on kai samaa. Ja välil menee ristii, enemmän tai vähemmän. Mut sillonki ku ei mee tuntuu siltä et siit puuttuu jotain, jotai mitä oli aluks ja oli pitkään ja jota nyt vaa ei oo enää.. Ehkä mä vaa kuvittelen. Ehkä en. Mut kummiski me vaa maattii sängyssä ja se mietti omiaa ja mä aloin taas itkee, kolmannen kerran. Ei se liittyny mitenkää siihe äskesee. Seki oli sitä, vanhat muistot joiden pitäs olla hyviä ja kivoja alko taas vainota mua. Miksei enää mene näin? Miksi tälläistä? Mitä tää tarkottaa? Erotaanko me kohta? Rakastaako se mua enää? Miks se on tollanen? Miks mä oon tämmönen? Kaikkee paskaa joka itkettää iha riittävästi jopa nyt. Ku se huomas se käänty halaamaan mua, kysy miks itken. En pystyny vastaa sille. Pyysin sitä hakee paperii, jossai välis. Se kävi ja luuli et oon taas ok koska niistän. Nii mäki luulin. Se alko taas. Ja sitä jatku. Alex laitto kirjan pois ja kysy et mikä on. En sanonu mitää, ei se kysyny uudestaa. Tuli parempi olo. Alko taas panettaa, tai jotai sinnepäi. Uus yritys onnistu paremmi, Alex oli kyl vähä ihmeissää mut ei sanonu mitää, heitti vähä alexmaisen epäsopivaa läppää, jtn märkyyden siirtymisestä tai sellasesta. Ja äkkiä koneelle. Mä aloin tutkia d4-nopan tuottamien satunnaislukujen satunnaisuutta Alexin ohjelmoidessa ja naureskellessa (sellasia ne matemaattiset ihmiset on, nauraa meille joilla on tiedemiehen sielu mutta lyhytmatikkalaisen aivot). Se sama punanen noppa kiusaa mua normaalisti kakkosilla joka kerta ku huvikseen heitän sitä, mut nyt se pyrki tahallaan näyttään kaikkii mahollisii muita lukui (1,3,4) ku kakkosta. Siinähä se tääki päivä. Ruokaa, raiskausyritys (minä –> Alex) ja bussiin ehtiminen. Kotona ekaks itkin sitä et läppäri on mökillä porukoiden ja Henkan (mun veli) kaa, sit menin koneelle ja löysin kaljan.

Mulla meni 2 ja puol tuntii juoda 1 kalja. Varmaa ennätys. Vastaennätys oli mun ja Karon pikkujouluis joissa mä join kolmes minuutis suunnillee puolet “ananaslimupullon” sisällöstä koska Alex tekstas mulle jotain mustasukkasta koska sai kuulla et oon juomassa Karon ja Tykon ja kahen muun herrashenkilön kanssa. Sen seurauksena tekstasin loppuillan kaikkee sekavaa, itkin Kulomäes ja ku päästii takas Karolle lukittauduin vessaan itkemään noin vartiks-puoleks tunniks.

Mä haluun pikkujoulut. Karo tekstas mulle eilen (?) sen, Milosin ja Hannun pikkujouluist. Mä koitin ehdottaa Alexille et meki juotas viinaa ja leivottas pipareit. Eka se sano et oon myöhäs ja sit et ei oo mitää paikkaa mis pitää. Mutku..

Loppuillan vois kattoo Hopeanuolta, laittaa tänne lämmityksen, juoda toisen bissen jos jaksaa ja ehkä soittas iskälle ja pyytäs sitä käymää aamul tätä kautta et se tois sen läppärin mulle.

& lopuksi päivän biisi. Nina Simone: Feeling Good